Buddhalainen etiikka

Osa artikkelisarjaa
Buddhalaisuus
Historia Siddhartha Gautama Buddhalaiset neuvostot
Dharma  · Käsitteet Neljä jaloa totuutta Jalo kahdeksanosainen polku Skandha Anicca Dukkha Anatta Pratītyasamutpāda Śūnyatā Buddhalainen etiikka Samsara Jälleensyntymä Kolme olemassaolon merkkiä Kolme jalokiveä
Kirjoitukset Tripitaka Paali-kaanon
Käytännöt Buddhalainen filosofia Buddhalainen meditaatio Buddhalainen kasvissyönti Pāramitā Sati
Nirvana Arhat Bodhisattva
Suuntaukset Theravada Paali Mahajana Hinajana Vajrayana Lamalaisuus Navayana
n k m

Buddhalaisuudessa pyritään vapautumaan kärsimyksestä ja etiikka on tässä yksi keino. Myös elämän kunnioitus, myötätunto ja rakkaus ovat tärkeitä arvoja buddhalaisuudessa.

Buddha opetti keskitien merkitystä. Hän eli itse elämänsä alkuosan ylellisyydessä palatsissa, minkä jälkeen vetäytyi askeesiin. Valaistuttuaan hän oivalsi, että täytyy välttää ääripäitä eli niin nautintoja elämänsisältönä kuin myös nihilismiä ja kielteisyyttä.

Buddhalaisuudessa ei ole synnin käsitettä eikä siten ole hyvää tai pahaa toimintaa. Toiminta on sen sijaan taitavaa tai taitamatonta. Taitava toiminta vie pois kärsimyksestä kohti vapautumista, kun taas taitamaton toiminta lisää kärsimystä.

Taitamaton toimija saattaa olla ilkeä ja pahantahtoinen, mutta yleensä on kyse siitä, että tekijä ei täysin hahmota tekojensa seurauksia sumentuneen mielentilansa vuoksi. Tekoja tärkeämpää buddhalaisuudessa on mielentila, jossa toimitaan. Teot itsessään ovat neutraaleja. Taitava toiminta on lähtöisin anteliaisuudesta, rakkaudesta, selkeydestä ja tietoisesta toiminnasta. Taitamaton toiminta saa alkunsa välinpitämättömyydestä, vihasta, pelosta, harhasta, ahneudesta ja mielen turtumisesta.